Skip to content

Esittelyssä sarjakuvittaja Tuomas Myllylä

Esittelyssä sarjakuvittaja Tuomas Myllylä published on
Tuomas Myllylä edustamassa Musta Ritari kustannusta Tampere Kuplii sarjisfestareilla 2017

Kuka olet ja miksi?
Tuomas Myllylä, pitkälti koska vanhempani sen nimeksi antoivat. Pohjois-pohjanmaalta alkujaan oleva kouluttamaton entinen sekatyömies. Pääsääntöisesti maa-ja metsätalousalalla työskentelin kymmenen vuotta, mutta tuli siinä ohessa toimittua niin koneenkorjaajana kuin lehtimiehenäkin ja tein toki jokusen sarjakuva-albuminkin siinä vuosien varrella. Nyttemmin olen täyspainoisesti piirtämiseen siirtynyt turkulainen, joka tosin edelleen näyttää metsästä tulleelta.

Ketkä ovat tärkeimmät esikuvasi?
Tätä sietääkin miettiä. Valitulla tiellä minua ovat omalla tavallaan eteenpäin ajaneet monetkin eri tekijät, joista käsikirjoituksellisesti mainitsisin Hugo Prattin (sivuhahmot, sivuhahmot!) ja taiteellisella rintamalla Jean Giraudin, eli Moebiuksen. En tosin usko, että kummankaan vaikutus loppujen lopuksi ihan kamalasti paistaisi työssäni, sillä jälki ja tarinat kumpuavat paljolti historiasta ja monista vuosista metsän, eläinten ja lian keskellä.

Kuvailisitko kirjoittamisprosessiasi? Mistä saat ideat käsikirjoituksiisi?
No, tuota, en pahemmin loppupeleissä kirjoita. Tämä tarkoittaen etten koskaan oikeastaan laadi kovin kummoista käsikirjoitusta. Hahmot ja tarina ovat elävinä mielessäni, ja toisinaan ne kuljettavat ihan eri suuntiin kuin olen aiemmin tarkoittanut. Rhenuksella on varmaan ollut kaikkein tarkin synopsis jota seurasin aika orjallisesti. Kirjoitin kyseisen synopsiksen jonkin pahviläpyskän taustalle metsätöiden ohessa kun tarinan palaset loksahtivat paikoilleen päässäni kesken pöllisavotan. Pakanat puolestaan ei koskaan ollut olemassa kuin päässäni, ennenkuin siirsin sen kuvina paperille. Näin jälkikäteen ajatellen se ehkä selittää, miksi 60 sivun lyhykäisestä kostotarinasta tuli 300 sivuinen eepos. Mitään en kadu.

Ideat taas… Ne syntyvät pitkälti matkan varrella. Ajan kuluessa olen varastoinut takaraivooni ihan järkyttävän määrän tarina-aihioita, mielestäni hauskoja kohtauksia, dialogin pätkiä ja mielenkiintoisia historiallisia faktoja. Sitten jonain kauniina päivänä joku idea törmää toiseen, ne sotkeutuvat yhdessä kolmanteen ja koko könttä putoaa nätisti joko sopivaan historialliseen tapahtumaan tai sitten johonkin omista maailmoistani. Sitten yleensä istun vaimoni Sarin kanssa jossain kälyisessä Prisman kahvilassa ja selitän innosta punaisena koko idean hänelle, saan joitain parannusehdotuksia ja uusia ideoita ja sitten… noh, alan piirtää. Sen jälkeen tarina vie minne se vie.

Pakanat

Historiallinen autenttisuus on töissäsi tärkeää, mistä saat kaiken tietosi?
Nykyään Google ja Wikipedia auttavat jo aika pitkälle, mutta enimmäkseen luen paljon historiaa ja minulla on hyvä muisti eri aikakausien vaatteiden, aseiden ja vastaavien suhteen. Laaja lukeminen auttaa myös löytämään mielenkiintoisia tapahtumia, jotka sopivat tarinoiden taustaksi. Sitten kun keksin jonkun tietyn ajankohdan historiasta, johon sijoitan tarinan, luen yleensä aika tarkkaan kaiken kyseisten vuosien ympäriltä, googlaan tietoa lokaatioista joita aion käyttää ja niin pois päin.

Mitä on työn alla tällä hetkellä?
Parikin projektia on tulilla: Maaliskuussa ilmestyvän Alhaiset-sarjakuvan jatko-osa, joka sijoittuu itse luomaani fantasiamaailmaan nimeltä Alwoerin, sekä itsenäinen jatko-osa Pakanoihin: Yhden Jumalan kaupunki. Tarina seuraa Ari Halikon jälkikasvun vaiheita 960-luvun kuohuvassa Konstantinopolissa.

Mitä välineitä käytät piirtämiseen?
Työvälineet ovat vaihdelleet matkan mittaan, siirryin huopakynistä tussiterään, tussiterästä siveltimeen, ja siitä lopulta sivellintusseihin, joista viivatyössä tärkein apulaiseni on Akashiyan Thinliner. Sivut syntyvät joko A4- tai A3-kokoiselle paperille ja skannaan sitten kaiken digitaaliseen muotoon. Photarilla lähinnä siivoilen ruutujen reunat kuntoon ja tekstitän.

Mistä tarinastasi olet tällä hetkellä kaikkein ylpein?
Pakanat on niin totaalinen työvoitto, että pakkohan siitä on ylpeä olla. Toisaalta esimerkiksi Troll Patrolista olen sitten eri tavalla ylpeä. Pulpin genresarjakuvan keinoin ei maamme sotahistoriaa ole juuri ennen käsitelty.

Pakanoiden jatko tuossa paljastuikin jo, mutta onko Rhenukselle tulossa jatkoa?
En tiedä vielä. Lucius Voreniuksen vaiheita olen toki kartoittanut pidemmällekin, ja pari tarinantynkääkin on olemassa, mutta päätyvätkö ne koskaan paperille? Aika näyttää, ehkä jonain päivänä taas pari puuttuvaa palaa loksahtaa paikoilleen ja tarina syntyy.

Tuomas Myllylän suurteos, Pakanat, ilmestyy Musta Ritari kustannukselta 2018. Se kokoaa yhteen jo aiemmin julkaistut Pakanoiden ensimmäisen ja toisen kirjan, sekä aiemmin julkaisemattomat kolmannen ja neljännen kirjan. Tuomaksen toinen tänä vuonna ilmestyvä albumi Alhaiset ilmestyy Zum Teufel-kustantamolta.