Skip to content

Esittelyssä sarjakuvittaja Tuomas Myllylä

Esittelyssä sarjakuvittaja Tuomas Myllylä published on
Tuomas Myllylä edustamassa Musta Ritari kustannusta Tampere Kuplii sarjisfestareilla 2017

Kuka olet ja miksi?
Tuomas Myllylä, pitkälti koska vanhempani sen nimeksi antoivat. Pohjois-pohjanmaalta alkujaan oleva kouluttamaton entinen sekatyömies. Pääsääntöisesti maa-ja metsätalousalalla työskentelin kymmenen vuotta, mutta tuli siinä ohessa toimittua niin koneenkorjaajana kuin lehtimiehenäkin ja tein toki jokusen sarjakuva-albuminkin siinä vuosien varrella. Nyttemmin olen täyspainoisesti piirtämiseen siirtynyt turkulainen, joka tosin edelleen näyttää metsästä tulleelta.

Ketkä ovat tärkeimmät esikuvasi?
Tätä sietääkin miettiä. Valitulla tiellä minua ovat omalla tavallaan eteenpäin ajaneet monetkin eri tekijät, joista käsikirjoituksellisesti mainitsisin Hugo Prattin (sivuhahmot, sivuhahmot!) ja taiteellisella rintamalla Jean Giraudin, eli Moebiuksen. En tosin usko, että kummankaan vaikutus loppujen lopuksi ihan kamalasti paistaisi työssäni, sillä jälki ja tarinat kumpuavat paljolti historiasta ja monista vuosista metsän, eläinten ja lian keskellä.

Kuvailisitko kirjoittamisprosessiasi? Mistä saat ideat käsikirjoituksiisi?
No, tuota, en pahemmin loppupeleissä kirjoita. Tämä tarkoittaen etten koskaan oikeastaan laadi kovin kummoista käsikirjoitusta. Hahmot ja tarina ovat elävinä mielessäni, ja toisinaan ne kuljettavat ihan eri suuntiin kuin olen aiemmin tarkoittanut. Rhenuksella on varmaan ollut kaikkein tarkin synopsis jota seurasin aika orjallisesti. Kirjoitin kyseisen synopsiksen jonkin pahviläpyskän taustalle metsätöiden ohessa kun tarinan palaset loksahtivat paikoilleen päässäni kesken pöllisavotan. Pakanat puolestaan ei koskaan ollut olemassa kuin päässäni, ennenkuin siirsin sen kuvina paperille. Näin jälkikäteen ajatellen se ehkä selittää, miksi 60 sivun lyhykäisestä kostotarinasta tuli 300 sivuinen eepos. Mitään en kadu.

Ideat taas… Ne syntyvät pitkälti matkan varrella. Ajan kuluessa olen varastoinut takaraivooni ihan järkyttävän määrän tarina-aihioita, mielestäni hauskoja kohtauksia, dialogin pätkiä ja mielenkiintoisia historiallisia faktoja. Sitten jonain kauniina päivänä joku idea törmää toiseen, ne sotkeutuvat yhdessä kolmanteen ja koko könttä putoaa nätisti joko sopivaan historialliseen tapahtumaan tai sitten johonkin omista maailmoistani. Sitten yleensä istun vaimoni Sarin kanssa jossain kälyisessä Prisman kahvilassa ja selitän innosta punaisena koko idean hänelle, saan joitain parannusehdotuksia ja uusia ideoita ja sitten… noh, alan piirtää. Sen jälkeen tarina vie minne se vie.

Pakanat

Historiallinen autenttisuus on töissäsi tärkeää, mistä saat kaiken tietosi?
Nykyään Google ja Wikipedia auttavat jo aika pitkälle, mutta enimmäkseen luen paljon historiaa ja minulla on hyvä muisti eri aikakausien vaatteiden, aseiden ja vastaavien suhteen. Laaja lukeminen auttaa myös löytämään mielenkiintoisia tapahtumia, jotka sopivat tarinoiden taustaksi. Sitten kun keksin jonkun tietyn ajankohdan historiasta, johon sijoitan tarinan, luen yleensä aika tarkkaan kaiken kyseisten vuosien ympäriltä, googlaan tietoa lokaatioista joita aion käyttää ja niin pois päin.

Mitä on työn alla tällä hetkellä?
Parikin projektia on tulilla: Maaliskuussa ilmestyvän Alhaiset-sarjakuvan jatko-osa, joka sijoittuu itse luomaani fantasiamaailmaan nimeltä Alwoerin, sekä itsenäinen jatko-osa Pakanoihin: Yhden Jumalan kaupunki. Tarina seuraa Ari Halikon jälkikasvun vaiheita 960-luvun kuohuvassa Konstantinopolissa.

Mitä välineitä käytät piirtämiseen?
Työvälineet ovat vaihdelleet matkan mittaan, siirryin huopakynistä tussiterään, tussiterästä siveltimeen, ja siitä lopulta sivellintusseihin, joista viivatyössä tärkein apulaiseni on Akashiyan Thinliner. Sivut syntyvät joko A4- tai A3-kokoiselle paperille ja skannaan sitten kaiken digitaaliseen muotoon. Photarilla lähinnä siivoilen ruutujen reunat kuntoon ja tekstitän.

Mistä tarinastasi olet tällä hetkellä kaikkein ylpein?
Pakanat on niin totaalinen työvoitto, että pakkohan siitä on ylpeä olla. Toisaalta esimerkiksi Troll Patrolista olen sitten eri tavalla ylpeä. Pulpin genresarjakuvan keinoin ei maamme sotahistoriaa ole juuri ennen käsitelty.

Pakanoiden jatko tuossa paljastuikin jo, mutta onko Rhenukselle tulossa jatkoa?
En tiedä vielä. Lucius Voreniuksen vaiheita olen toki kartoittanut pidemmällekin, ja pari tarinantynkääkin on olemassa, mutta päätyvätkö ne koskaan paperille? Aika näyttää, ehkä jonain päivänä taas pari puuttuvaa palaa loksahtaa paikoilleen ja tarina syntyy.

Tuomas Myllylän suurteos, Pakanat, ilmestyy Musta Ritari kustannukselta 2018. Se kokoaa yhteen jo aiemmin julkaistut Pakanoiden ensimmäisen ja toisen kirjan, sekä aiemmin julkaisemattomat kolmannen ja neljännen kirjan. Tuomaksen toinen tänä vuonna ilmestyvä albumi Alhaiset ilmestyy Zum Teufel-kustantamolta.


Esittelyssä käsikirjoittaja Vesa Vitikainen

Esittelyssä käsikirjoittaja Vesa Vitikainen published on
Vesa Vitikainen edustamassa Musta Ritari kustannusta Porin Kirjojen yö-tapahtumassa 2017

Kuka olet ja miksi?
Vesa Vitikainen, Porissa asusteleva sarjakuvantekijä. Vanhempieni mielestä Vesa oli ihan kiva nimi – 70-luvulla. On se sitä edelleen. Sarjakuvia kirjoitan koska tykkään, ja Poriin muutin muijan perässä.

Kuvaile kirjoittamisprosessiasi ensin kolmella sanalla, sitten vapaamuotoisesti.

Ideoi-kirjoita-typistä.

Juttu yleensä lähtee ideasta, joskus se vain tulee, mutta joskus se pitää ihan vartavasten keksiä, ja pojat se on joskus työlästä. Sitten kirjoitan sen pariin kertaan, ja sitten typistän siitä pois ylimääräisen joutavanpäiväisen turhan toiston ja muun täytemateriaalin jota yleensä on kaikissa sarjakuvissa ja paljon. Siten sarjiksesta saa tiiviin ja kompaktin, ja sitä on helpoin tarjota piirtäjällekin. Lyhyessäkin sarjiksessa ehtii tapahtua paljon. Teen yleensä kuvakäsiksen, jotta piirtäjä saa selkeän kuvan mitä on tarkoitus tehdä. Jos juttu ei tunnu hyvälle, saatan jättää sen jäähylle vähäksi aikaa, ja palaan siihen myöhemmin. Idea saattaa sitten ottaa tuulta alleen.

Mistä siis saat ideat käsikirjoituksiisi?

Joskus niitä tulee vastaan ihan itsekseen, joskus työlään aivomyrskyilyn tuloksena, joskus joku huono sarjakuva/elokuva/kirja saa aikaan ajatuksen että tämän voisi tehdä niiiin paljon paremmin. Joskus aivomyrskyilykin voi olla ihan hauskaa. Ainakin jos kello on lähellä puoltayötä ja aivot rentoutuvat.

Miten Kersantti Napalm syntyi?

Se on pitkä tarina… Junnuna suunnittelin suomalaista agenttisarjista, jossa olisi ollut supervaltojen superagentteja sivuhahmoina. Se sarjis jäi tekemättä, mutta pari sivuhahmoa oli ihan kiinnostavia. Kersantti Napalm oli siis jenkkien superagentti, entinen supersankari. Ryssien superagenteista muodostui myöhemmin eversti Kozyrev ja Sergei. Tein sitten lyhärin niiltä vuosilta kun Napalm vielä oli supersankari, ja huomasin että hahmohan on ihan toimiva. Tästä on muuten noin 25 vuotta, että paljon on ehditty puuhastella! Napalm on ollut Iltiksen kuukauden kotimaisena, pärjännyt pohjoismaisessa sarjiskilpailussa, ollut ensimmäinen kotimainen supersankari kioskilevityksessä, sitä on piirtäneet lähes kaikki valtakunnan huippupiirtäjät, ja ilmestyyhän se myös säännöllisesti Tähtivaeltajassa.

Kersantti Napalm: Maallinen hahmo – Vesa Vitikainen ja Jarkko Hyppönen

Mitä käsikirjoitat tällä hetkellä Kersantti Napalmin lisäksi?

Kersantti Napalm: Best of 1996-2005 kokoelma Kannen kuvittaja Katja Louhio
Sain juuri valmiiksi yhden vaihtoehtohistoriallisen sotasarjakuvan, Isku Porkkalaan! Se ilmestyy syksyllä. Se saattaa olla jäähyväiseni sotasarjakuville, niitä on nyt kirjoitettu useampi vuosi ja yhteensä kuusi alpparia. Poliisi & Oikeus -lehteen humoristista poliisisarjaa, kuvittajana on Tomi Sunnarborg. Ja sitten on yksi infosarjis työn alla.

Miten kommentoisit sitkeitä huhuja siitä että olet kaksinverroin agentti, eli kaksoisagentti?

Perätön huhu, niin kuin sekin että olisin muuttanut Amerikkaan ikkunanpesijäksi.

Mitä vinkkejä antaisit käsikirjoittajille, jotka pyrkivät kirjoittajiksi jenkkimarkkinoille?

Kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi Hannu Kesolaan, joka tietää asiasta jotakin, minä en. Mutta kannattaa ehkä kirjoittaa jotain ensin kotimaan markkinoille, niin tietää jotain kirjoittamisesta.

Mikä on mielestäsi paras Kersantti Napalm tarina?

Paras lyhäri on varmaan ”Maallinen hahmo”, ja novelleista paras on ”Jäähyväiset auringonnousulle”, paras srippisarja on ”Kylmään ja pimeään” ja albumeista paras tähän mennessä ”Menneen talven lumia”. Tarinakokonaisuuksista pitää nostaa esiin ”Kadotuksen Tuulet” joka oli pisin siihen asti tehty tuotantokausi. Se oli eeppinen!

Rehellinen mielipiteesi Musta Ritari kustannuksesta ja ylimmästä johtajasta, Mikael Mäkisestä?

Hauska mies, Äetsän hauskin. Ei kestäisi kehässä montaa sekuntia. Mutta ahkera piirtäjä, kova kustantelemaan erilaisia sarjiksia. Raha-asioista se ei kyllä ole perillä.

Upea, upea ihminen. Nerokas. Eikä ollenkaan sellainen joka alentuisi muuttamaan muiden kirjoittamia vastauksia. (toim. huom.)

Kersantti Napalm: Klovninen kuolema eli melankoliset neuvostomutanttiklovnit – Vesa Vitikainen, Jarkko Hyppönen ja Markus Tuppurainen

 

Esittelyssä käsikirjoittaja Hannu Kesola

Esittelyssä käsikirjoittaja Hannu Kesola published on

Hannu Kesola on alun perin Vesilahtelainen, nykyisellään Nokialaistunut sarjakuvantekijä, joka on tunnettu kiihkeän realistisista kauhu- ja rikossarjakuvistaan. Tämä on lyhennetty haastattelu, joka ilmestyi kokonaisuudessaan Musta Ritari kustannuksen lehdessä ”Hannu Kesola: Kyyti ja muita tarinoita”. Kyseinen lehti on saatavilla kustantajan nettisivuilta, sekä hyvin varustetuilta sarjakuvakauppiailta.

Hannu Kesola edustamassa Musta Ritari kustannusta Tampere Kuplii sarjisfestareilla 2017

Kuvaile kirjoittamisprosessiasi?
Yleensä, kun saan idean tarinaan, pyrin miettimään sen päässäni melko pitkälle niin, että varsinainen kirjoitustyö sujuu jo melko nopeasti, koska minun ei siinä vaiheessa tarvitse enää varsinaisesti punoa juonta. Toki siinäkin vaiheessa mieleen tulee usein uusi asioita, joita lisäilen käsikirjoitukseen. Teen myös pieniä muistiinpanoja juonesta ja joistain yksittäisistä lauseistakin, joita haluan käsikirjoituksessa käyttää. Kun käsikirjoitus on valmis, otan siitä etäisyyttä muutaman viikon, kunnes tarkistan sen ja tarvittaessa muokkaan. Lopuksi lähetän käsikirjoituksen vielä amerikkalaiselle oikolukijalle, koska kirjoitan käsikirjoitukseni nykyään suoraan englanniksi.

Mistä saat ideat käsikirjoituksiisi?
Luulen, että ideat kumpuavat alitajunnasta ja vaikutteita tulee varmasti eniten lukemistani sarjakuvista tai katsomistani elokuvista ja TV-sarjoista. Ideoita pitempiin sarjoihin tulee yleensä useampia vuodessa ja suurinta osaa niistä lähden työstämään. Muutamaa ideaa, aiempia huomattavasti pidempiin projekteihin, olen vielä pantannut tulevaisuuteen.

Rikos ja kauhu tuntuvat olevan toistuvia teemoja sarjakuvissasi, miten kommentoisit sitä?
Kauhu on genrenä kiinnostanut minua jo ihan lapsesta asti, joten on luontevaa, että olen halunnut kirjoittaa kauhuaiheisia sarjakuvia. Rikostarinat löysin vasta vähän myöhemmin ja tällä hetkellä nautin ehkä eniten, kun kirjoitan monimutkaisia tarinakuvioita juuri johonkin rikossarjaan. Ne ovat yleensä työläämpiä kirjoitettavia, joten tavallaan ne ovat myös palkitsevia.
Mutta jos nuo kaksi genreä summaa niin voisi sanoa, että minua kiinnostaa enemmän tarinoissani tutkiskella ihmismielen pimeämpiä puolia, koska uskon saavani tehtyä niistä mielenkiintoisempia tarinoita.

Millaisia sarjoja sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Knifeman – Hannu Kesola ja Patric Wong

Uusimpina ulostulevina sarjoina on Amigo Comicsin julkaisema scifikauhusarja, The Last Hunt, ja tummanpuhuva yksiosainen rikossarjakuva, The Burning Rubber. Kevään aikana pitäisi myös alkaa tulla ulos prätkäjengistä kertova sarjakuva, Blood, Skulls & Chrome, jonka kustantaa Pond Scum Comics.
Lisäksi työn alla on tällä hetkellä rikossarjat The Evil That Men Do ja The Knifeman ja kauhusarjat Haunted Mississippi ja Cursed Land sekä scifisarjat Empire Adrift ja Division Psi Blue. Osalla sarjoista on jo kustantaja valmiina ja muutamaa olemme vasta rupeamassa lähettämään kustantamoille.

Mistä tarinastasi olet tällä hetkellä kaikkein ylpein?
Tuo on hyvin vaikea kysymys, koska kaikki projektit ovat omalla tavallaan rakkaita, ja täten vaikeita laittaa järjestykseen. Mutta jos jotain pitäisi nimetä niin voisin lähteä ajattelemaan, että mitä käsikirjoituksiani pidän kaikkein vahvimpina, tai minkä tekeminen on ollut kaikkein tyydyttävintä. Silloin vastaus olisi ehkä jompikumpi rikossarjoista The Evil That Men Do tai The Knifeman.

The Last Hunt – Hannu Kesola ja Paul Moore

Yö huutaa armoa -albumista ollaan työstämässä elokuvaa Itävallassa. Mitä projektille kuuluu tällä hetkellä?
Kuukausi sitten sain luettavakseni ensimmäisen version elokuvakäsikirjoituksesta. Leffalle ollaan ilmeisesti jo löydetty ohjaaja, joka muokkaa vielä käsikirjoitusta tarvittaessa. Mielenkiinnolla odotan, että saadaanko leffa joskus ulos. Näistä asioista, kun ei koskaan varmuudella tiedä.

The Evil That Men Do – Hannu Kesola ja Daniel Dwyer

Primary Sidebar